Hyppää sisältöön

Suomi tukee ihmisoikeuksien toteutumista vastaanottamalla pakolaisia

Humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan tarkoituksena on tarjota suojaa niille, jotka ovat joutuneet jättämään kotimaansa vainon tai väkivaltaisen konfliktin vuoksi. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maailmassa lähes 80 miljoona ihmisistä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Heistä maiden sisäisiä pakolaisia vuonna 2020 oli 45,7 miljoonaa. Eurooppaan ja Suomeen pakolaisista saapuu vain murto-osa, sillä pakolaiset sijoittuvat useimmiten kriisimaiden naapurimaihin. Tulevaisuudessa myös ilmastonmuutoksen aiheuttamien ilmiöiden, kuten aavikoitumisen ja vesipulan, arvioidaan lisäävän pakolaisuutta.

Suomi on vastaanottanut kansainvälistä suojelua saavia, yleiskielellä pakolaisia, jo noin neljäkymmentä vuotta. Suomeen suuntautuneen muuton taustalla on humanitääristen syiden sijaan ollut kuitenkin useammin työ, opiskelu tai perhe. 

Pitkittyneiden kansainvälisten konfliktien ja sotien vuoksi turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi Suomessa ja muualla Euroopassa vuonna 2015, jolloin Suomeen saapui yhteensä 32 476 turvapaikanhakijaa. Turvapaikanhakijamäärät ovat tämän jälkeen laskeneet ja vuonna 2020 Suomessa jätettiin 1 277 uutta turvapaikkahakemusta ja 1 932 uusintahakemusta.

Suomi vastaanottaa myös kiintiöpakolaisia. Vuonna 2021 Suomen pakolaiskiintiö on 1 050 henkilöä.  Suomeen saapui vuonna 2020 kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita eniten Irakista, Somaliasta, Afganistanista, Syyriasta ja Kongosta.

Vastaanotto perustuu kansainvälisiin ihmisoikeuksiin ja sopimuksiin

Suurin osa maailman valtioista Suomi mukaan lukien on sitoutunut noudattamaan YK:n vuoden 1951 Geneven pakolaissopimusta. Sopimukseen sisältyy palautuskielto maahan, jossa henkilöä uhkaa vaino. Suomen pakolaispolitiikkaan vaikuttavat myös muut kansainväliset sopimukset sekä EU-lainsäädäntö. Myös monissa Suomen laeissa säädetään pakolaisista. 

Sitoutumalla pakolaisten vastaanottoon Suomi ja vastaanottavat kunnat tukevat osaltaan ihmisoikeuksien toteutumista sekä moninaista ja avointa yhteiskuntaa.

Eduskunta päättää Suomessa pakolaiskiintiön koosta

Suomessa eduskunta tekee päätöksen Suomen pakolaiskiintiön koosta vuosittain valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ulkoministeriö valmistelevat YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ehdotuksen pohjalta esityksen valtioneuvostolle pakolaiskiintiössä valittavien henkilöiden kansalaisuuksista ja lähtömaista. Hallitus päättää kiintiön alueellisesta kohdentamisesta. 

Suomen pakolaiskiintiössä vastaanotetaan myös kiireellistä uudelleensijoittamista tarvitsevia henkilöitä eli niin kutsuttuja hätätapauksia. Maahanmuuttovirasto vastaa kiintiöpakolaisten valinnasta.

Kunnat ovat avainasemassa pakolaisten vastaanotossa

Kiintiöpakolaiset saapuvat suoraan kuntiin, joista heille on myönnetty kuntapaikka. Turvapaikkamenettelyn kautta saapuneet siirtyvät kuntiin vastaanottokeskuksista, kun heille on myönnetty oleskelulupa. Kunnat ovat avainasemassa pakolaisten vastaanotossa ja kotoutumisessa. Kuntapaikoista sopiminen mahdollistaa pakolaisten sujuvan kuntiin ohjaamisen. Muun muassa kunnan palvelutarjonta sekä asenneympäristö vaikuttavat kotoutumisen mahdollisuuksiin. 
 
Pakolaisten vastaanotto edellyttää kunnalta kotoutumispalvelujen järjestämistä sekä muiden palvelujen soveltuvuuden varmistamista pakolaisina saapuneille kuntalaisille. Laadukkaat palvelut ja sujuva vastaanotto edellyttävät myös taloudellisia resursseja sekä osaamista pakolaisuudesta ja pakolaisten kotoutumisen tuesta kunnassa. Pakolaisten vastaanoton suunnittelu ja seuranta osana esimerkiksi kunnan kotouttamisohjelmaa monialaisessa yhteistyössä edistää pakolaistaustaisten kuntalaisten kotoutumisen tukemista. Vastaanoton suunnittelussa ja kehittämisessä kuntia tukevat ELY-keskukset. Valtio myös korvaa kunnille pakolaisten vastaanoton kustannuksia.

Lisätietoa:
Vastaanoton suunnittelu
Kuntapaikat ja kuntiin osoittaminen
Pakolaiset
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR
Turvapaikanhakijat ja pakolaiset sisäministeriön verkkopalvelussa 
Pakolaisen oikeusasemaa koskeva yleissopimus 1951